Tekemällä sitä on aina opittu

Opiskelin nykyisen ammattini aikuiskoulutuksena, ja koulu valmisti minua lopulta aivan muuhun kuin työ myöhemmin opetti. Sähköisyydestä puhuttiin kyllä, sivulauseessa. Digitaalisuudesta ei yhtään. Kirjanpitohan mielletään aika puuduttavaksi paperityöksi, ja sellaisen kuvan antoi myös koulu. Onneksi silti tykkäsin siitä, mitä opin. Harjoittelua meillä ei ollut, vaan töihin pääsisi käsiksi sitten, kun alan töitä löytyy. No, Karviastahan työ vaivatta löytyi. Ja olipas mahtavaa päästä juuri tähän työpaikkaan.

Ohjelmisto oli outo, tietenkin, mutta jyvälle pääsi helposti. Opin sujuvasti, miten paperilaskusta tehdään sähköinen, millaisia kanavia se bittiavaruudessa kiertää ja miten se sitten on ikuisesti tallessa. Tuntui oudolta, mutta ei enää.

Olen useasti yrittänyt ihmisille selittää, miten yksinkertaista se digitaalisuus on: et tarvitse paperilaskua, ja jos se kuitenkin postilootaan tulee, niin miten helposti se on muutettavissa digitaaliseen muotoon. Yhdellä skannauksella lasku saadaan talteen, kirjanpitoon ja maksuun. Ei tarvita kopioita, tulosteita eikä paksuja mappeja kaapin täydeltä. Riittää että sinun kuittisi ja laskusi ovat jossain tallessa, sähköisesti.

Enää ei tarvitse ajatella, että kaikki pitää lukea paperilla, mielellään kahtena kappaleena. Ei se ole kumma, että kirjanpito mielletään hankalaksi. Onneksi se on väärä käsitys, että kirjanpidon olisi tarkoituskin olla hankalaa.

Näistä asioista ei koulussa puhuttu. Uskomattoman paljon sitä ihminen kehittyy. Työntekijänä, ihmisenä. Onni on siis neljäs vuosi ITUssa.

Soile